Osa ei olekaan yhtä pitkä kuin seuraava osa -laatikossa lupailin, koska huomasin, että monet kuvat olivat tulleet kahteen kertaan ja jotkut olivat turhia... Mutta osa on silti minusta mukavan pitkä, eikä päivitystauko edes ollut mikään vuoden pituinen, jihuu! Itse pelkään jatkuvasti, että osan ilmestyminen kestäisi aivan liian kauan... Mutta nyt minulla ei ainakaan enää ole kipsiä, seuraava osa on sitten varmaan vieläkin mukavampi kirjoittaa, kunhan olen pelannut ja kuvannut =) Ja junakohtauksen lavastaminen oli vaikeaa, en ole ikinä käynyt junassa, joten isoveli auttoi, kun se muistaa paremmin Potter-elokuvat, mutta ei itsekään ole junaillut... Mutta höpinät sikseen, lukemaan vain!
Nura ja Malcolm olivat junassa, matkalla Riverwiew -nimiseen kylään. Kun he olivat astuneet junaan, joku antelias miljonääri oli lahjoittanut heille rahaa ja entisen talonsa kylässä, joten siitä parilla ei ainakaan ollut huolia. Sen sijaan Nuralla oli jo ikävä Moonlight Fallsiin, vaikka olikin asunut siellä vasta yhden kesän. Ainakin Pörrö oli saatu otettua mukaan!
Junassa tarjoiltiin jostain kumman syystä ilmaista spagettia, mistä Nura kuitenkin oli mielissään. Raskaus oli jo loppusuoralla, joten hänellä oli jatkuvasti kova nälkä ja väsytti.
Juna matkasi koko yön, mutta siellä ei ollut sänkyjä. Nura ja Marco nukkuivat siis penkeillä.
Aamu oli kuitenkin hyvin valoisa ja pari oli saanut nukuttua hyvin. He ihailivat ikkunasta näkyviä maisemia, mutta yhtäkkiä...
...Nura tunsi niin kovan kivun vatsassaan että silmät kääntyivät kieroon.
-Auta Marco, minä synnytän! nainen kiljui hätääntyneelle Malcolmille.
Mitä ihmettä? Nura alkaa voimistella omituisesti, kun pitäisi synnyttää. Minun pelissäni tallaista ei ole ennen oikein tapahtunut...
Yhdessä vaiheessa Marco vain alkoi katsella ikkunasta ulos.
-Miksihän juna menee näin lähellä metsää? hän mietti.
-MARCO, SE SYNTYYYYY! Nura huusi.
Värikkäät taikakipinät alkoivat tanssia hänen ympärillään.
-Liittyyköhän tämä jotenkin yliluonnollisuuteeni? Tavallisestihan synnytyksessä ei kai ole näitä tähtiä, Nura ajatteli.
Ja maailmaan saapui ihana poikalapsi.
Nura katsoi hellästi lastaan, ja hänestä tuntui, että hänen sylissään oli maailman suurin ihme.
-Liam...
-Käyhän nimi sinulle? nainen vielä varmisti.
-Tietysti! Malcolm sanoi ja katsoi hellästi pientä perhettään.
Tässä vielä lähikuva Liamista, jonka piirteet olivat muistaakseni taiteellinen ja virtuoosi.
☺☺☺☺☺
Nura keräsi innoissaan satoa omenapuusta. He olivat juuri saapuneet Riverwiewiin, eikä nainen raaskinut edes käydä sisällä huomatessaan kauniin puutarhan, joka olisi ihan pakko hoitaa.
Tässä kuva ulkoa. Tässä naapurustossa on kyllä syksy, mutta puut eivät ole vielä edes kellastuneet, kun taas Moonlight Fallsissa kasvit olivat jo ihan kohmeessa.
Alakerta. Oikealla autotalli, keskellä alhaalla eteinen, jossa on portaat yläkertaan ja ovi pieneen vessaan. Ylhäällä keskellä ruokailuhuone ja keittiö, ja ihan vasemmalla olohuone. Ylhäällä aidattu takapiha.
Yläkerta. Oikealla alhaalla kaksi kylpyhuonetta, siitä ylöspäin Nuran ja Marcon makuuhuone ja parveke. Keskellä keskellä (kuulostaapa älykkäältä) on aula, alhaalla keskellä kuntohuone (tai jotain sinnepäin), keskellä ylhäällä oikealla taas yksi kylppäri ja sen vieressä Liamin huone. Liamin huoneen vieressä oleva tyhjä huone on muita mahdollisia lapsia varten, ja sen alta löytyy musiikkihuone.
Ja kattokin talosta löytyy, mikä ihme!
Malcolm oli hyvin iloinen löydettyään takapihalta sinisen jättisimpukan ja maalla kasvavaa levää, joka huojui kuin olisi ollut vedessä. Mitenhän talon entinen asukas oli ne hankkinut? (Tästä ei ole kyllä minullakaan mitään hajua, että miten Isla Paradison meren alla sijaitsevia asioita on tänne päätynyt. Kummallista! Paitsi jos asialla on paikkoja sotkeva isoveljeni, joka tietää huijauskoodeja, joilla saa outoa tavaraa?)
Entinen asukas oli myös jättänyt jääkaapin täyteen pilaantunutta ruokaa...
Nura ei huomannut, että Pörrön häkin vieressä oli muitakin lemmikkiasioita...
-Nura varmasti pitää kissastamme! Marco tuumi innostuneena takapihalla.
Hän päätti myös testata kiikkulautaa, mutta sai kantapään kautta huomata että se ei toimi, kun on yksin.
Vietyään roskat Nura näki, että heidän pihaansa oli saapunut nainen vierailulle.
-Hei, minä olen Nura Dream, ja olen vasta muuttanut tänne, Nura esittäytyi.
-Minä olen Nellie Spenster, hauska tavata. Olin kuullut, että tänne muuttaa kaksi uutta simiä, ja päätin tulla sisareni kanssa katsomaan. Hänen pitäisi tulla perässäni, kun hän välttämättä tahtoi tulla omalla autollaan.
-Totta puhuen minä synnytin matkalla tänne, minulla on päivän vanha poika nimeltä Liam...
Nuralla ja Nelliellä alkoi juttu luistaa, ja he ystävystyivät nopeasti.
Sillä välin Nellien sisko Lucille oli riitaantunut Marcon kanssa, koska Lucille ei pitänyt miehen kampauksesta, hiusten väristä, merestä, haista, levästä, kaloista, jyrsijöistä, lapsista, eikä juuri mistään muustakaan mistä mies piti. Lucille myös sanoi Nuraa laamaksi, ja siitähän Malcolm vasta suuttuikin.
-Häivy sitten, senkin akka! Minun morsiantani et nimittele, enkä enää koskaan halua nähdä sinua täällä!
Niin Lucille sitten häipyikin.
Sillä välin Nellie kertoi kylän juoruja Nuralle: -Siis se yksi henkilö omistaa ehkä kultaisen viuhkan, ja ruokakaupan myyjä on kuulemma salasuhteessa sen ja tämän kanssa...
Nura nyökytteli, eikä huomannut tontille saapunutta naista.
Naisella oli mukanaan kissanpentu!
-Hei, oletteko te Malcolm?
-Kyllä.
-Toin teille kissan, hienoa että adoptoitte Raidan! nainen selitti. -Minä olen Kati. Hei hei!
Nurakin hyvästeli Nellien.
Malcolm kantoi Raidan sen omaan nurkkaan, missä pieni kissa alkoikin heti leikkiä kissanminttuhiirellä.
Anteeksi, etten saanut lähempää kuvaa! Pelin kamera on joskus 'yvin ärsyttävä...
Malcolm meni tervehtimään Liamia lastenhuoneeseen.
-Hei, mitäs isin pikku pallerolle kuuluu? mies leperteli.
-Huiiiii! Osaatkos lentää!
-Nukuttaako jo? Nuku vain, kunhan et yöllä sitten ole turhan virkeä...
☺☺☺☺☺
Talosta löytyi hyvin puuhaa:
Nura päätti vihdoin alkaa maalaamaan. Hän ei ollut kesällä ikävä kyllä juuri ehtinyt harjoittelemaan, eikä Nuralla siksi ollut maalausta Kei Yu-puistosta.
Raitakin pomppi iloisesti hiirensä kanssa tuntikausia.
-Äh, ei tämä mikään hyvä ole, taitoni ovat tainneet ruostua sitten kevään, Nura harmitteli.
-Mutta mistä ihmeestä se kissa oli tänne mahtanut ilmestyä?..
-Marco...
-Ömm.. Niin, kulta? Malcolm sanoi tultuaan sisälle, hän kun oli ollut kiertelemässä pihalla.
-Onko sinulla jotain hajua siitä kissasta --
-Se on lahja sinulle, Nura!
-Kiitos! Se on söpö!
-Jos kuitenkin ensi kerralla kerrot etukäteen minulle, ennen kuin hankit lemmikkejä...
Malcolm vetäisi kihlattunsa takaisin lähelleen.
-Mitä jos kertoisin etukäteen sinulle, että minä aion hankkia lisää lapsia? Ja että haluan pian hankkia häätkin?
☺☺☺☺☺
Illemmalla Nura oli ihailemassa uutta makuuhuonetta, jossa oli kaunis peilipöytä.
Tapetti oli puolestaan naisen mielestä aika tylsä, mutta parisänky oli erittäin ylellinen. Ennen sängyn testausta täytyisi kuitenkin ruokkia ja nukuttaa Liam.
Nura katsoi hellästi pientä poikaansa, ja hänen sydämensä oli pakahtua ilosta hänen nähdessään pienen lapsen hymyilevän.
-Hyvää yötä Liam, sammutan nyt valot...
Nura katseli vielä hetken pojan nukahtamista, kun muisti, että Malcolm odotti häntä.
-Anteeksi, lumouduin vain Liamista...
-Ei se haittaa, Malcolm vastasi hymyillen. Hän ei olisi joskus uskonut, että rakastuisi, varsinkaan näin lumoavan kauniiseen olentoon...
Hetken pari vain katseli sängyn kattoa.
Mutta pian he eivät enää voineet hillitä rakkautensa kutsua...
☺☺☺☺☺
Hetken ennen nukahtamistaan Nura katseli uinuvaa miestä, jonka tuoksu ja tuhina olivat hänelle parasta unilääkettä...
Kauan hän ei kuitenkaan ehtinyt nukkua.
Liamin huoneesta kantautui itkua, pojan huoneessa voimakkaana mutta vanhempien makuuhuoneeseen kantautuen vain heikkona ulinana.
Nura kuitenkin kuuli pojan itkun.
Hän ei raaskinut herättää Malcolmia vaan lähti itse hoitamaan poikaansa, vaikka hänellä olisi huomenna työpäivä, kun taas Malcolm ei ollut työpaikkaa vielä hakenut.
Nainen leijui nopeasti lastenhuoneeseen.
-Mikä on äidin pallerolla hätänä? Nura kysyi.
- Vaipat pitää vaihtaa, niinkö? hän sanoi lepertelevällä äänellä.
-Hyvää yötä.
Kauaa hän ei silti taaskaan ehtinyt nukkua...
...kun Liam jo taas itki äitiään paikalle.
Tätä rumbaa jatkui melkein koko yö.
Aamuneljältä Nura vihdoin kömpi takaisin sänkyyn.
Mutta tuntui, että heti kun hän oli painanut päänsä tyynyyn, Malcolm jo töni häntä hereille.
-Kello on jo kuusi, työpäiväsi alkaa tunnin päästä, mies sanoi. -Herättikö Liam sinut yöllä? Minusta tuntui, että unessani olisi kuulunut vaimeana jotain ulinaa, kun uiskentelimme koralliriutalla, hän totesi vilkaistuaan väsynyttä ilmettäni.
-Minä jo mietin, huomasitko ollenkaan, Nura huokaisi kömpiessään pystyyn.
-Tulehan mukaan aamupalalle, senkin pikku räyhääjä, Malcolm sanoi ottaessaan Liamin syliinsä.
Tultuaan alakertaan hän näki väsyneen kihlattunsa juovan piristävää ananasmehua.
-Minä voin ottaa seuraavan yövuoron, mies totesi. -Minulla kun ei vielä ole töitä...
-Ja käykö, että häät pidettäisiin ensi viikonloppuna? Niidenhän ei tarvitse olla mitkään isot, kun meillä ei asu täällä tuttujakaan.
Nura nyökytteli miehelleen, mutta kuullessaan tööttäyksen pihalta hän ymmärsi, että oli melkein myöhässä töistä.
-Nähdään, pojat! nainen huikkasi lähtiessään vaihtamaan pikavauhtia vaatteet.
Mentyään kimppakyytiin Nura tajusi jotain.
-Miksi ihmeessä minun täytyy tulla töihin autolla, kun koulu on taloa vastapäätä?
-Jotta minä saisin palkkaa, auton kuski vastasi.
*_* ...teillä ollut vastaavaa tilannetta?
Malcolm koitti viettää päivää Liamin kanssa, mutta hän huomasi että yön virkeä olo oli mennyt pojalla ohi ja tätä lähinnä nukutti, mutta kehtoon Liam ei kai olisi halunnut, koska jos mies koitti laskea poikansa jonnekkin, tämä alkoi valittaa.
Malcolm päätti siis katsoa huomisen sään, mutta säätiedottaja karmi häntä sen verran, että hän vaihtoi kanavan kalastukseen.
Parin tunnin päästä Liam jo antoikin laskea itsensä kehtoon.
☺☺☺
Nura saapui töistä virkeänä, koska kaikki tarpeet olivat mystisesti täyttyneet töissä. Lisäksi rehtori lupaili jo ylennystä, koska hän kuulemma hoiti työnsä niin hyvin, ja oli antanut jo ensimmäisenä päivänä palkankorotuksen.
Raita oli kuullut Nuran tulevan, ja se hiipi naisen taakse maukaisten vaimeasti.
-Mitäs minun pikku eläinlapselleni kuuluu? Nura leperteli kissanpennulle.
Hän päätti myös hoitaa Pörröä, joka näytti jääneen Malcolmilta kokonaan unohduksiin, vaikka mies itse oli harvinaisen kesyn päästäisen napannut.
-Rakas pikku Pörriäinen, ei sinua ole unohdettu, Nura lässytti. Hän oli harvinaisen hyvällä tuulella ja tänään taisi olla muutenkin jonkinlainen hoivaamispäivä.
Täytettyään ruokakupin, juomapullon ja siivottuaan häkin nainen unohtui katselemaan ikkunasta ulos. Yhtäkkiä hän tajusi, että puutarha täytyisi hoitaa.
Malcolm tuli myös pihalle, koska koko tontti tuntui olevan lehtien peitossa.
-Minun täytyy varmaan alkaa joko valmistamaan ruokaa tavallisesti tai myydä vihanneksemme, jääkaappi tulee parissa päivässä varmaan täyteen, Nura selitti miehelle. -Ja vesimeloni kuihtuu kauhean nopeasti, minun pitää varmaan ostaa jostain parempaa multaa tai jotain.. Kuunteletko sinä?
-Öh, anteeksi, mitä sanoitkaan? Malcolm sanoi hätkähtäen.
-Äh, ei se sinua kuitenkaan kiinnosta, Nura sanoi hymyillen. -Kas, Raita.
Malvolm lopetti äkkiä haravoinnin nähdessään, miten pentu nosti tassunsa paljastaen kyntensä ja raapi lehteä kuin koittaakseen, mitä silloin tapahtuu.
-Ei, se on minun lehteni!
-Älä sähise siinä, minun se on!
-No niin, ymmärsithän sinä, mies sanoi hyvillään ja laittoi lehden taskuunsa.
-Kulta?
-Niin? kysyin.
-Tarvitseeko sinun kastella sitä kasvia, kun täällä sataa?
-Olet oikeassa, Nura naurahti ja päätti sen sijaan kerätä omenat puusta.
Pikemmin kuin he huomasivatkaan oli jo ilta. Nura nousi vihdoin kasvien äärestä ja katseli miehen loittonevaa selkää tämän siirtyessä seuraavalle lehtialueelle.
-Marco! Nyt on nukkumaanmenoaika, nainen naurahti ja loikkasi suutelemaan tätä.
-Kello on jo jotain kymmenen, minun pitää mennä syömään iltapala ja nukkumaan enkä voi mennä jos tiedän sinun kyykkivän pihamaalla, hän selitti.
-Mennään ihan pian, Malcolm sanoi ja veti Nuran takaisin lämpöönsä.
-Senkin pöhkö...
☺☺☺
-Tänään on ruokalistalla kanakeittoa, Nura sanoi loihtiessaan ruokaa pöytään. (Tuo on niiiin järkevä asento pitää keittokulhoa..)
-Ja minä sitten herätän sinut yöllä, jos eräs pikkuvintiö tarvitsee jotain, kun sinä et sitä tunnu kuulevan, hän naurahti.
Nura kävi nukkumaan ennen miestään, jolla kesti pidempään alakerrassa, kun hän laittoi Raidan ruokakuppiin pennuille tarkoitettua kissanruokaa.
Hetken päästä Malcolmkin tuli nukkumaan, ja pari nukahti pian toistensa lämpöön.
Mutta Malcolm joutui kokemaan samanlaisen yön kuin Nurakin -ei sillä ettei pari olisi rakastanut lastaan niin paljon että valvoisivat vaikka koko vuoden tämän takia.
Lopulta pieni poika alkoi haukotella.
Malcolm nukahti sänkyyn ehtimättä edes vetää peittoa päälleen.
Vain pari minuuttia sen jälkeen Nura heräsi koska kello oli jo kuusi ja lähti alakertaan.
Hän söi eilistä kanakeittoa ja oli iloinen siitä, ettei hänen tarvinnut yöllä jatkuvasti herätä Liamin huutoon.
Raita oli tullut syömään aamupalaa hänen kanssaan. Nurasta kissa oli hyvin söpö noustessaan ylisuuren ruokakupin reunalle.
Pian jo kuuluikin töötti ja Nura leijaili (tällä kertaa ilman violettia usvaa) pihalle.
Samalla hän näki, että vesimeloni oli taas kuihtunut, mutta se oli sentään kasvattanut hedelmää.
Malcolmkin oli herännyt, ja hän päätti ottaa kahvia, kun heillä kerran kahvinkeitin oli. Hän oli hyvin väsynyt yön jäljiltä, mutta hänelle oli kehittynyt yöllä jokin pakkomielle pihan haravoimiseen.
Juotuaan kahvin ja syötyään keiton välittämättä kerjäävästä Raidasta hän lähti pihalle.
Hän haravoi monta tuntia putkeen, mutta kävi välillä hakemassa kahvia väsymykseensä.
Yllättäen Nura tuli töistä.
-Hei, Malcolm, sain ylennyksen! hän tervehti iloisesti.
Sitten hän kuitenkin huolestui nähtyään miehen väsyneen ilmeen ja tummat silmänaluset.
-Oletko haravoinut koko päivän?
Malcolmin nyökättyä Nura alkoi torua häntä.
-Mene nukkumaan! Tämä on käsky!
Varmistettuaan että mies totteli, Nura sytytti lehtikasan uhkarohkeasti palamaan, välittämättä kaikista ympäröivistä puista ja lehdistä, joihin tuli voisi tarttua.
Ai että 'ei savua ilman tulta', vai?
Jaa, sieltähän se tuli ilmestyikin.
Nura maksoi laskut, eikä häntä ilmeisesti haitannut ollenkaan, että puutarha oli täynnä savua.
Onneksi tuli ei levinnyt vaan jätti jäljelle pelkän kasan tuhkaa, ei ollenkaan tuhoa.
Nura hoiti lopun päivää puutarhaa, jonka tiesi alkavan horrostaa lähipäivinä.
Hän ei myöskään unohtanut pientä siementä, jonka oli istuttanut makuuhuoneeseen.
Mitä lajia nämä puut muuten oikeasti ovat? Sims väitti joksikin mustakumi- tai päärynäpuiksi tai joksikin, en ihan muista, mutta silti maahan putoaa tammenlehtiä. Ja sitten koivun-, haapan- ja vaahteranlehtiä, ja kaikki samasta puusta...
Aamulla Nura tajusi, että tarvitsi väljempiä vaatteita, ja olo oli jotenkin erilainen kuin yleensä, mutta tuttu. Olisiko hän raskaana? Nainen suuntasi pihalle kirpeään syysilmaan haravoimaan. Yhden puun alle muodostunut suuri kasa syttyi itsekseen palamaan.
Se kuitenkin sammui pian, ja Nuran ei edes itse tarvinnut haravoida tai polttaa sitä kasaa, kivaa!
Yhdessä vaiheessa Malcolmkin tuli ulos, mutta hän halusi leikkiä kasassa. Onneksi Nura huomasi sen ennen kuin mies levitti lehdet kunnolla, ja Malcolm lopetti.
-Taidan vaikka viesä nämä roskiin, hän totesi ja otti kaikki lehdet hujauksessa mustaan kassiin.
-Et sitten kertonut minulle, että tuo on noin nopeaa! Olen ihan turhaan polttanut kasoja, Nura huudahti kauempaa muka närkästyneenä.
-Saatpahan nyt sentään tietää. Mutta eikö sinun pitäisi olla töissä? mies kummasteli.
Juuri silloin Nuran puhelin alkoi soimaan.
-Menisitkö kauemmas, hän pyysi ennen kuin vastasi puhelimeen, jossa hänen hyvä työkaverinsa kyseli, missä Nura viipyi. Nura selitti epäilevänsä raskautta, ja että oli unohtanut työn kokonaan. Onneksi hän sai lomaa ilman sen kummempia selityksiä!
Nura olisikin sanonut miehelleen saaneensa lomaa, mutta tämä oli jo mennyt sisälle. Nainen päätti siis mennä nostamaan roskapöntön pystyyn, joku ilkimys oli kaatanut sen kun hän oli ollut puhelimessa. Sitten Nura päätti itsekkin mennä sisälle.
Sisällä hän kasteli kasvinsa, joka ei lämmityksen takia ollut horroksessa. Nura ei tosin itsekkään muistanut, minkä kasvin oli istuttanut, mutta kasvin helppohoitoisuudesta päätellen sillä ei ollut paljonkaan väliä.
Hän havahtui ulinaan.
-Aiotko nyt hoitaa tarpeitasi päivällä, pikku yökyöpeli? Nura kysyi Liamilta.
-Ilmeisesti aiot.
-Haluaako haisuli kenties uudet vaipat?
-Ei kuin pyörähdys...
-Onko sinun nyt parempi olla?
-Saat muuten pikkuveljen tai -siskon, Liam... Miten kerron isällesi, kun emme olleet varautuneet yhteenkään lapseen näin aikaisin, kun emme ole edes naimisissa...
Mitä mieltä olitte osasta ja junakohtauksesta? Talon olin oikeastaan valinnut vähän vahingossa, ja se taitaa olla vähän liiankin legacy-haasteen sääntöjen vastainen, vaikken sääntöjä juuri noudatakaan. Ilmoittakaa myös 'krijotusverheistä' että voin korjata ne. Taloasia tullaan siis korjaamaan nelos- tai vitososassa... Kommenttia, kiitos!
Kommentit